Archive for Lasse

Lopullisesti yhdessä

Rakkaiden vahtipoikiemme Lassen, Onnin ja Toren tuhkat on siroteltu Hartolan mökille kuusen ja kiven juureen. Ensimmäinen oma koiramme Siiri on haudattu samaan paikkaan 25 vuotta sitten.

Mökki oli Vahtipojille hyvin rakas. Erikoista oli, että muutoin kovin äänekkäät veljekset eivät haukkuneet mökillä lainkaan. Ilmeisesti ei tarvinnut, koska lintujen laulu ja metsän tuoksu oli niin mieluisaa – ei ollut ärsyttäviä kulkijoita eikä syytä riehaantua.  

Kuistilla oli mukava lekotella auringon paisteessa ja syksymmällä sai nautiskella takkatulen ääressä. Metsässä oli jännittävää kulkea marjoja napsien. Joskus kokeilimme jopa jäljestystä peuransorkalla! Uimassa kävimme, mutta enempi soutelimme rannan tuntumassa. Kerran Lasse innostuessaan putosi veneestä ja Onnikin jouduttiin kahlaamaan takaisin rantaan, kun vesikoiranvaisto johdatti hänet sorsan perään. Toren seikkailuista pahin oli käärmeenpurema, josta onneksi selvittiin nopealla hoidolla. Mökki ja sen maasto on täynnä kauniita ja rakkaita muistoja.

Tämä on itseoikeutetusti se oikea paikka, jossa saimme saattaa Lassen, Onnin ja Toren yhteen – lopullisesti.   

Kaikesta kiitollinen kotiväki

Joulunalusmietteitä Kauklahdesta

Taas me pimeydessä tarvomme! Tästä ei tykkää enempää mäyräkoirat kuin ihmisetkään, mutta yritetään muistaa, että valoa ja joulua kohti mennään – tosin pimeimmän mutkan kautta.

Lasse tuntuu arvostavat erityisesti nukkumista ja syömistä. Pikaisten aamu- ja iltapissien lisäksi riittää yleensä yksi pidempi lenkki. Harvemmin häntä useammat ulkoilut kiinnostavat. Kyläpaikat ovat valitettavan vähissä, vaikka käytöksessä tai siisteydessä ei ole
puutteita. Niinpä muut virikkeet ja ”sisäulkoilut” tulee hoitaa kaupoissa tai kauppakeskuksissa. Mökki on jo viikkoja sitten laitettu talviunille, joten sinnekään ei voi lähteä vilusta värisemään.

Lasse on kuitenkin ikäisekseen iloinen ja hyvävointinen. Ilmeisesti lääkitykset ovat kohdallaan ja olo sen myötä hyvä. Harmaat hapset lisääntyvät ja askeleet hidastuvat, mutta eipä se haittaa kun hyvää mieltä ja oloa kuitenkin näyttää riittävän.

Onnia ei tarvitse ulos yllyttää, mutta kyllä hänellekin uni maittaa. Joskus aamukävelijä täytyy kaivaa peiton alta ja raahata ulos. Leimallista kummallekin on käsittämättömän innokas nuuskiminen ja vetkuttelu. Kävelyttäjän on aina syytä pukeutua lämpimästi, sillä paikoillaan seisoskelu ei aina ole kovin mukavaa, vaikka kaikesta voi päätellä siihen sisältyvän erittäin tärkeää viestien vaihdantaa.

Sosiaalinen elämä on melko rajoittunutta. Kylmällä ja pimeällä ei kavereitaan jaksa liiemmin moikkailla. Mutta on jännääkin ollut, kun Igor, iso pyreneittenkoira vieraili oikein yökylässä! Igor on muutama viikko sitten muuttanut Minnesotasta Suomeen, joten useampiakin kohtaamisia on tiedossa. Koirat pärjäsivät mainiosti vaikka kokoero on valtaisa!

Tore-poika suunnittelee muuttoa takaisin Suomeen, mikä ilahduttaa meitä kaikkia. Tore on todellinen reissumies, mutta voisihan sitä jo vähitellen vakiintua vaikkapa Kauklahteen! Vahtipoikien yhteiselo on kuitenkin niin superjuttu, että sitä tässä vain odotellaan.

Onnin pallot ovat päässeet kulumaan lähes olemattomiin. Uusia, ”juuri niitä oikeita” CyperBall-palloja ei ole enää vuosiin suomalaiskaupoista löytynyt. Sinnikkään etsimisen jälkeen brittiläinen verkkokauppa palkitsi löytäjän ja pääsimme tilaamaan kunnon palloja oikein perhepakkauksen verran! No mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi!

Monesti on mielessä ollut nuoremman polven saamista mukaan jengiin. Toisaalta vanhukselle pitäisi antaa rauhaa korvia repiviltä villipedoilta vai toimisiko tällainen elämänilo inspiraationa ja vastapainona ylettömälle nukkumiselle? Voisi myös olla hyvä tarjota mahdollisuus kodinvaihtajalle, jos sellaisen tähän porukkaan saisi sopeutumaan.

Niin tai näin – nyt on hyvä, sillä Vahtipojat ovat pian koolla ja maassa rauha. Joulu on juhla-aikaa myös pienelle mäyräkoiralle – sitä odotamme kaikki 💙

Lasse – muoti-ikoni

Lasse on herkkujen ystävä. Vetoavin kerjäysasento on jo pienestä pitäen ollut pingviini. Halvauksen ja siitä toipumisen aikaan luulimme pingviinin olleen mennyttä aikaa, mutta niinpä vaan vanha kunnon pingviini on edelleen jokapäiväinen ilomme. Muut koiramme eivät moista temppua ole edes kokeilleet!

Vaikka sydäntä särkevä Lassepussittuijotus on vastustamaton, niin pingviinin huojumista tuskin voi heltymättä katsoa. Lassen poseeraus on ollut usean valokuvan aiheena, mutta yksi vuoden 2007 otoksista on vuosia sitten päätynyt perheen nuorison ystävien yritykseen printtikankaan kuvioksi.

Laika-Design valmisti hauskoja pussukoita erirotuisten koirien kuvista. Kaikki olivat tuttuja ja niinpä tuotteet nimettiin niiden oikein esikuvien mukaan. Porukkaan kuului Elvis, Moppe, Vito, Minni & Fanni ja tietysti Lasse!

Tätä nykyä Laika-Design lienee lopettanut toimintansa. Onkin hyvä, että Lasse-pusseja tuli hamstrattua jokunen kappale! Nimittäin kotimainen, korkealaatuisista materiaaleista valmistettu laatutuote voisi olla kova sana vielä vuosien jälkeen – ainakin meille mäyrinkäisfaneille!

Arboristi Lasse ja vanhat puut

Kaivaminen on yksi mäyräkoirien suosikkipuuha. Kuoppia voi kaivaa maahan, mutta vielä makoisampaa on kuoputtaa puiden juuria. Pihan vanhat lehmukset ovat mieluisia kohteita, koska siellä on monenlaisia pieneliöitä, linnunpesistä pudonneita höyheniä, oravien hylkäämiä kävynrankoja, edellisvuosien lehtiä ja oksanpätkiä. Mutta parasta ovat puiden lahoavat sisukset, joita ruopimalla voi löytää mitä tahansa.

lassekaataapuita2lassekaataapuita1

Vahtipojista Lasse on se, joka eniten viihtyy puunrungoissa. Lasse antaa kirjaimellisesti juurihoitoa puuvanhuksille. Ylväiden puiden kanssa on myös syytä olla varovainen. Kovat tuulet voivat koitua puiden kohtaloksi erityisesti, jos sisukset alkavat olla kovin pehmenneitä.

Riskinä on myös palasten juuttuminen yli-innokkaan kaivurin kurkkuun. Lasse on jo useaan otteeseen pelastettu pinteestä ensiapukursseilla opituilla taidoilla: koira kainaloon ylösalaisin ja vierasesine varovasti sormilla ulos. Tämän jälkeen potilas on kirmannut täyttä laukkaa jatkamaan puuhiaan! Operaatio on onneksi toiminut hyvin ja toivottavasti myös jatkossa toimii – tukehtumiseen kun ei montaa hetkeä tarvita.

Kaivamiseen liittyy myös eräs tarina, jonka mukaan perheessä oli kaksi mäyräkoiraa, jotka kumpikin tykkäsivät kaivaa luolia puun molemmin puolin. Ne onnistuivat kaivamaan käytävät yhteen ja siten pilasivat puun elinmahdollisuudet ja niinpä puu lopulta kaatui. Kukaan ei tarinan mukaan jäänyt alle. Totta tai ei, liikaa ei kannata kaivautua lahojen jännittävään maailmaan. Sitä paitsi mäyräkoiran kanssa on oltava silmät selässä eikä valvonta saa herpaantua hetkeksikään. Aika haasteellinen nelijalkainen!

Tänne, eikun sinne – ei sittenkään, vaan tuonne!

Trio2Lasse on pienestä pitäen ollut päättäväinen. Harkintaa löytyy, mutta joskus ensin toimitaan ja vasta sitten mietitään. Lassen kanssa lenkkeily on ihan omaa luokkaansa.

Lasse haluaa päättää minne mennään. nassikkiJos meno ei miellytä eikä muu lauma näytä sitä ymmärtävän, lyödään jarrut pohjaan. Siinä sitten niskanahka rullalla litistytään maata vasten ja annetaan katseen kertoa totuus. Äkkipysäyksen jälkeen Lasse osoittaa reippaalla riuhtaisulla suunnan, jonne kannattaa rynnistää. Lassen kuviolaukka on ulkopuolisten silmin huvittavaa: z-kuvioita, vauhdikkaita koukkauksia, jalkojen ympäri kietoutumista ja jatkuvaa talutinten sekoittamista. Välillä tuntuu, että kyse on tanssista, jonka koreografian vain Lasse tietää.

Jääräpäisyys on yksi mäyräkoiralle Lasse_laahattaatyypillinen luonteenpiirre. Tavallisimmin Onni tyytyy Lassen ratkaisuihin, mutta viime aikoina myös Onni on alkanut osoittaa omia mieltymyksiään. Kesäkuumalla, talvipakkasilla tai vesisateessa moinen vänkääminen ei miellytä ketään – korkeintaan sitä, jonka tahto toteutuu.

Suunnanmäärääminen on Lasselle tärkeää kaikkialla. Navigointi on Lassen lempparia myös autossa. Lassen paikka on itseoikeutetusti töröttää kuljettajan ja etumatkustajan välisen kyynärnojan päällä. Siihen rynnitään viimeistään silloin, kun auton vilkku napsahtaa päälle. Lasse haluaa ehdottomasti tietää minne mennään. Paluumatka mökiltä sujuu yleensä sikeässä unessa, mutta Kehä 3:lta Kauklahden liittymään vilkutettaessa ukko rämpii tähystyspaikalleen. Ja aloittaa kovaäänisen tiedottamisen vahtipoikien paluusta.

Lasse

muokattu_banneri4Olen Lasse, virallisesti Josefa Lasselasseliten.

Synnyin Inkoossa 11. kesäkuuta 2004 pentueeni pienimpänä. Perheeni etsi tyttöpentua, mutta hurmasin heidät pienellä koollani ja herttaiselle nimelläni sekä sillä, että nukuin isin rintaa vasten silloin, kun sisarukseni söivät ja telmivät.

Jätin pentueeni ensimmäisenä ja muutin Espooseen keskelle remonttia. Väsymykseni kaikkosi, kun huomasin kuinka paljon vahtimista Hansatiellä on: junia, busseja, nuorisoa, mummoja, spurguja, lastenvaunuja ja PALJON koiria – siinä riittää työsarkaa!

Olen kaveri kaikkien kanssa enkä lainkaan tykkää, jos joku aikoo lähteä. Siitä seuraa hälytys. Rakastan autoilua ja kaikkea veteen liittyvää – en kuitenkaan pidä suihkusta… Olen aina valmiina lähtöön ja olenkin jo matkustanut sekä maalla, merellä että taivaalla.

Kolme vuotta olin perheemme ainoa nelijalkainen. Sitten luoksemme muutti velipuoleni Onni. Hänestä tuli vahtikaverini sekä personal trainerini. Olin näet muutamaa viikkoa aiemmin selvinnyt vaikeasta halvauksesta – suuri kiitos ja kunnia siitä Pidingiin eläinklinikka Staufeneck:iin. Elämäni oli tuolloin todella partakarvan varassa.

Onnin kanssa leikimme ja lenkkeilimme. Opetin Onnille vahtimisen ja nopean reagoinnin taidon. Pitkät, yksinäiset päivät muuttuivat mukaviksi, kun sain kaverin. Vahtivelvollisuuskin ikään kuin puoliintui.