Archive for Tore

Lopullisesti yhdessä

Rakkaiden vahtipoikiemme Lassen, Onnin ja Toren tuhkat on siroteltu Hartolan mökille kuusen ja kiven juureen. Ensimmäinen oma koiramme Siiri on haudattu samaan paikkaan 25 vuotta sitten.

Mökki oli Vahtipojille hyvin rakas. Erikoista oli, että muutoin kovin äänekkäät veljekset eivät haukkuneet mökillä lainkaan. Ilmeisesti ei tarvinnut, koska lintujen laulu ja metsän tuoksu oli niin mieluisaa – ei ollut ärsyttäviä kulkijoita eikä syytä riehaantua.  

Kuistilla oli mukava lekotella auringon paisteessa ja syksymmällä sai nautiskella takkatulen ääressä. Metsässä oli jännittävää kulkea marjoja napsien. Joskus kokeilimme jopa jäljestystä peuransorkalla! Uimassa kävimme, mutta enempi soutelimme rannan tuntumassa. Kerran Lasse innostuessaan putosi veneestä ja Onnikin jouduttiin kahlaamaan takaisin rantaan, kun vesikoiranvaisto johdatti hänet sorsan perään. Toren seikkailuista pahin oli käärmeenpurema, josta onneksi selvittiin nopealla hoidolla. Mökki ja sen maasto on täynnä kauniita ja rakkaita muistoja.

Tämä on itseoikeutetusti se oikea paikka, jossa saimme saattaa Lassen, Onnin ja Toren yhteen – lopullisesti.   

Kaikesta kiitollinen kotiväki

Rakas Tore, Josefa Oberhofmeister 26.3.2009-3.4.2022


Pieni ja pörröinen Tore talvella 2022.

Viime kirjoituksestani on kulunut reilu vuosi. Tähän aikaa mahtuu niin paljon sekä suuria iloja että musertavaa surua. Surullisin uutinen on rakkaan vahtipoikamme Toren menehtyminen. Tore oli viikkoa aiemmin täyttänyt 13 vuotta. Syksyllä todettu sydänvika oli hallinnassa tarkalla lääkityksellä, mutta kunto vaikutti heikkenevän eikä rauhallinen ja iloinen Tore enää jaksanut samalla teholla ja temperamentilla liikkua. Kultainen sydän oli tehtävänsä tehnyt ja ainoaksi vaihtoehdoksi tuli saattaa Turreli sateenkaarisillalle.

Mutta Toren elämässä oli suurta iloa aivan loppuun saakka. Perhe muutti kesällä uuteen kotiinsa, josta oli mitä mainiointa vahtia kadullakulkijoita – aika usein kadulta pystyi bongaamaan jopa Onnin ja Leopoldin! Nämä ovat niitä samalla kylällä asumisen hyviä puolia! Perhe kasvoi helmikuussa pienellä ihmisveljellä, kaimallaan. Tore oli mukana hakemassa pienokaista kotiin ja sai tutustua tulokkaaseen ensi päivistä alkaen. Hän hoiti veljeään hellästi eikä ollut hetkeäkään mustasukkainen edes Onnille tai Leopoldille. Tore luotti sekä ihmisiin että omiin veljiinsä ja hän varmasti näki, että homma on hallinnassa.

Yhteiset päiväunet maistuivat.
Vaunukävelyllä kotinurkilla.

Josefa Oberhofmeister eli Tore syntyi Inkoossa. Hän oli linkki Josefan poikien ja Arvocas-kennelistä tulleen Leopoldin välillä, nimittäin Toren isä oli Arvocas Reissumies. Emo puolestaan oli Lassen ja Onnin siskopuoli. Tore oli itsekin todellinen reissumies. Hän tuli perheeseen juhannusviikolla 2009. Samana syksynä Tuuli aloitti opinnot Turussa. Niinpä kaksikko matkusti junalla vuosien varrella kymmeniä ellei satoja kertoja Turun ja pääkaupunkiseudun väliä. Opintojen jälkeen koti vaihtui Helsingin Kallioon ja sieltä taas takaisin Espooseen. Kun Tuuli muutti Göteborgiin, lähti Tore itseoikeutetusti mukaan ja niin reissumiehen kulkuvälineiksi tulivat myös laivat.

Monenlaisia seikkailuja mahtui matkan varrelle. Kohtaaminen kyykäärmeen kanssa päättyi järkytyksestä huolimatta onnellisesti ja Tore palasi tippa pienessä käpälässään koko kahdensadan kilometrin mökkimatkan. Mopot ja muut pörisevät kulkuneuvot aiheuttivat suurta närkästystä jopa siinä määrin, että jäi itse sähköpotkulaudan töytäisemäksi. Velipoikien kanssa matkustettiin maalla ja merellä, kotimaassa ja ulkomailla. Autolla ja purjeilla. Mökillä, vaellusreiteillä, sienimetsissä, kaupunkien kaduilla – kaikkialla Tore ja muut reippaat vahtipoikamme ovat olleet mukana perheenjäseninä ja suuresti rakastettuina.

Jälleen kerran kiitämme Pirjoa kiltistä ja viisaasta pennusta, jonka huostaamme luotit. Lämpimät kiitoksemme myös Toren elämänmittaisesta hyvästä hoidosta Maaritille ja muulle Eläinlääkäriasema Arkin väelle sekä sydänterveydestä huolehtimisesta Tarulle Eläinklinikka Livetiin.

Surumme on suuri, ikävä käsittämättömän raskas. Jäljellä ovat kultaakin kalliimmat muistot ja kiitollisuus ihanista yhteisistä vuosista. Jotain pientä lohtua tähän pimeään tuo herkkä ajatus Lassesta veljeään vastassa.

Tore ja Lasse (edessä) vahtivat kadullakulkijoilta joskus vuosia sitten.

Joulunalusmietteitä Kauklahdesta

Taas me pimeydessä tarvomme! Tästä ei tykkää enempää mäyräkoirat kuin ihmisetkään, mutta yritetään muistaa, että valoa ja joulua kohti mennään – tosin pimeimmän mutkan kautta.

Lasse tuntuu arvostavat erityisesti nukkumista ja syömistä. Pikaisten aamu- ja iltapissien lisäksi riittää yleensä yksi pidempi lenkki. Harvemmin häntä useammat ulkoilut kiinnostavat. Kyläpaikat ovat valitettavan vähissä, vaikka käytöksessä tai siisteydessä ei ole
puutteita. Niinpä muut virikkeet ja ”sisäulkoilut” tulee hoitaa kaupoissa tai kauppakeskuksissa. Mökki on jo viikkoja sitten laitettu talviunille, joten sinnekään ei voi lähteä vilusta värisemään.

Lasse on kuitenkin ikäisekseen iloinen ja hyvävointinen. Ilmeisesti lääkitykset ovat kohdallaan ja olo sen myötä hyvä. Harmaat hapset lisääntyvät ja askeleet hidastuvat, mutta eipä se haittaa kun hyvää mieltä ja oloa kuitenkin näyttää riittävän.

Onnia ei tarvitse ulos yllyttää, mutta kyllä hänellekin uni maittaa. Joskus aamukävelijä täytyy kaivaa peiton alta ja raahata ulos. Leimallista kummallekin on käsittämättömän innokas nuuskiminen ja vetkuttelu. Kävelyttäjän on aina syytä pukeutua lämpimästi, sillä paikoillaan seisoskelu ei aina ole kovin mukavaa, vaikka kaikesta voi päätellä siihen sisältyvän erittäin tärkeää viestien vaihdantaa.

Sosiaalinen elämä on melko rajoittunutta. Kylmällä ja pimeällä ei kavereitaan jaksa liiemmin moikkailla. Mutta on jännääkin ollut, kun Igor, iso pyreneittenkoira vieraili oikein yökylässä! Igor on muutama viikko sitten muuttanut Minnesotasta Suomeen, joten useampiakin kohtaamisia on tiedossa. Koirat pärjäsivät mainiosti vaikka kokoero on valtaisa!

Tore-poika suunnittelee muuttoa takaisin Suomeen, mikä ilahduttaa meitä kaikkia. Tore on todellinen reissumies, mutta voisihan sitä jo vähitellen vakiintua vaikkapa Kauklahteen! Vahtipoikien yhteiselo on kuitenkin niin superjuttu, että sitä tässä vain odotellaan.

Onnin pallot ovat päässeet kulumaan lähes olemattomiin. Uusia, ”juuri niitä oikeita” CyperBall-palloja ei ole enää vuosiin suomalaiskaupoista löytynyt. Sinnikkään etsimisen jälkeen brittiläinen verkkokauppa palkitsi löytäjän ja pääsimme tilaamaan kunnon palloja oikein perhepakkauksen verran! No mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi!

Monesti on mielessä ollut nuoremman polven saamista mukaan jengiin. Toisaalta vanhukselle pitäisi antaa rauhaa korvia repiviltä villipedoilta vai toimisiko tällainen elämänilo inspiraationa ja vastapainona ylettömälle nukkumiselle? Voisi myös olla hyvä tarjota mahdollisuus kodinvaihtajalle, jos sellaisen tähän porukkaan saisi sopeutumaan.

Niin tai näin – nyt on hyvä, sillä Vahtipojat ovat pian koolla ja maassa rauha. Joulu on juhla-aikaa myös pienelle mäyräkoiralle – sitä odotamme kaikki 💙

Musta kyy iskee

Aamulenkki mökillä sai dramaattisen käänteen kyykäärmeen yllättäessä tien reunuksia nuohoavan koiralauman. Vai onko kuitenkin niin, että koiralauma yllätti kyyn?

Keräsimme hiekkatien laidan heinikosta kesän ensimmäisiä kantarelleja. Joku autokin peräkärryineen ajeli hiljaa ohitse. Vahtipojat tutkivat touhukkaasti heinikkoa kunnes Tore kiljaisi ja hyppäsi takaisin tielle. Kiljuminen ja säikkyminen on Torelle ominaista, mutta tapaamme aina tarkistaa josko käytökseen on jokin vakava syy. Siinä puolisen metriä tiestä makasi keskisuuri kyykäärme sievästi rullalla. Onni otti loikan otusta kohti, mutta ehdimme napata ukon lennosta. Vahtipojathan eivät koskaan kulje vapaana vaan aidattuja koirapihoja lukuun ottamatta aina hihnassa.

Tore sylissä ravasimme mökille ja teimme perusteellisen tutkimuksen. Ei aristusta missään, mutta kirsun sivussa, entisen punkinpurema-arven vieressä näkyi pienet punertavat ja tuoreet reiät. Numerotiedustelusta lähin päivystävä eläinlääkäri ja suorista tietä sinne!

Päivystävä eläinlääkäri Laura Mäkelä Olkapaallatotesi diagnoosimme oikeaksi. Nykytiedon mukaan kyytablettia ei suositella lainkaan, sen sijaan nesteytys tehdään suonen kautta ja siten laimennetaan munuaisia tuhoava myrkky.

Tore laitettiin tiputukseen ja sai myös annoksen huumaavaa suonensisäistä kipulääkettä. Potilas odotti eläinlääkärin luona kunnes haimme Onnin ja Lassen sekä kamppeemme mökiltä. Niin sitten ajoimme reilut kaksi tuntia omalle klinikalle Eläinlääkäriasema Arkkiin.  Tore jäi klinikalle kunnes tiputuspussi oli tyhjentynyt – siihen meni yhteensä seitsemän tuntia. Illalla Tore pääsi kotiin. Olo oli kummallinen ja askel hieman hutera. Erikoinen mökkireissu vaikuttaa Autossa

ainakin näillä näkymin säikähdyksestä huolimatta saavan onnellisen lopun. Parin viikon kuluttua käydään tarkistuksessa ja toivotaan, että veriarvot ovat kunnossa.

Kiitämme lämpimästi meitä auttaneita ammattilaisia ja toivotamme kaikille lukijoillemme hyvää ja turvallista kesää! Varokaa käärmeitä – liian varovainen tuskin voi olla!

Toresta Kallion kundi?

Vakavaksi vetää

Vakavaksi vetää

Kuluneella viikolla Tore allekirjoitti paperit muuttaakseen Kallioon. Siis Helsingin Kallioon. Ei enää mitään turkuja, vartiovuoria tai kahlaajankatuja. Kuinkahan Turku nyt selviää ilman Torea? Entä kuinka Tore selviää Kallion kaduilla ja kujilla? Ja ennen kaikkea kuinka veljet selviävät siitä, ettei kaikkien kovin vahtipoika olekaan suurta osaa viikosta ikkunassa riekkumassa ja vahtimassa Hansatien rauhaa?

Tore on kokenut muuttaja ja lisäksi varsinainen reissumies junailtuaan neljä talvea Turun ja Kauklahden väliä. Helsingistä Kauklahteen on onneksi lyhyt matka, joten kovin pitkiksi ajoiksi ei kotikatu jää Lassen ja Onnin valvonnan varaan.

Uhkaava ajatus on, että uusilla kulmilla asustaa karskeja kamuja, jotka uhoavat ja pilkkaavat Espoon metsistä muuttavaa Torea. Jospa alku on yhtä ankea kuin Pekka Töpöhännän alkuajat kaupunkikoirana Monnin ja tyhmän kissakaksikon Pillin & Pullan pilkan ja kiusan kohteena!

”Pitää varmaan alkaa pakkaamaan. Valitsen ainakin mieluisimmat luut olkkarin lattialta. Otan mukaan valjaat, taluttimet, sademanttelin ja ruokakupit. Pakko kai pakata myös punkkipihdit ja kynsisakset. Otan myös säkillisen Defua, jos Tuuli ei vaikka jaksa raahata noin suurta ruokapussia. Pallot saavat jäädä Onnille – ei ne minua kiinnosta.”

Mutta jännää tämä on. Uudet kadut ja uudet kamut – ei käy aika pitkäksi reissumiehelle.

Tore

muokattu_banneri8Olen Tore, viralliselta nimeltäni Josefa Oberhofmeister.

Synnyin Inkoossa 26. maaliskuuta 2009 ja olen laumamme nuorin.

Oikeastaan asun Tuulin kanssa Turussa. Opiskelemme siellä ja samalla minä vahdin Vartiovuorta. Tuuli käy töissä Helsingissä, joten viikottainen junamatkailu on minulle tuttua puuhaa. Viikonloppuisin asun Espoossa veljieni luona. Jälleennäkeminen on aina ihanaa.

Leikkiminen on kivaa! Jaksan myös lenkkeillä säällä kuin säällä. Olen vielä nuori ja joskus suuri maailma pelottaa, mutta laumassa on turvallista. Kuljemme kylällä kuin Euroopan omistajat ja siinä sivussa nappailen Lassea korvista. Metelimme kuulostaa ilmeisen jännittävältä, sillä usein remuamistamme seurataan kauhistunein ilmein.