Kauklahden vahtipojat

Kesä 2019 on meneillään. Kuumalla säällä vahtipojat keskittyvät sisällä ja varjossa oleskeluun, koska liika on liikaa myös kesässä ja auringossa. Kaikkien koiranomistajien tulisi muistaa, että sekä asfaltti- että hiekkatie polttaa pieniä varpaita. Lämpöhalvaus on vaarallinen ja siksi lenkit viileään aikaan ovat parasta.

Synttärisankarit

Vahtipojat ovat saaneet nauttia kesästä sekä kotipihalla että mökillä. Länsinaapuriin melkein teki mieli lähteä, mutta jätämme tältä vuodelta väliin. Vesille on päästy vilvoittelemaan ja toivon mukaan päästään vielä useita kertoja. Ja mikä parasta – on vietetty synttäreitä oikein isoilla numeroilla! Lasse saavutti ruhtinaallisen 15 vuoden iän kesäkuun alkupuolella ja on nyt virallisesti senioridoggi! Pari päivää myöhemmin Onni kuittasi 12 vuoden saavutuksen. Tore on kevään lapsia ja täytti 10 vuotta jo maaliskuussa.

Lasse voi ikäänsä nähden hyvin. Reilun vuoden ajan on päästy eteenpäin sydänlääkityksellä, mutta ilman oireita. Pientä huolta on ollut aika ajoin, mutta vähällä olemme onneksi päässeet. Suuri kiitos tästä kuuluu omalääkärillemme Maaritille Eläinlääkäriasema Arkissa, jonka apuun olemme voineet luottaa kaikenlaisissa vaivoissa. Sydänultrassa olemme käyneet Eläinklinikka Livetissä, jossa sydänsairauksien spesialisti Taru ilahtui Lassen sydämen kunnosta – paljon parempaa kuin osasi edes odottaa! Hammaskiven poistoon olisi tarvetta, mutta operaation vaatima anestesia pelottaa ainakin meitä…

Lasse – urhea mäyräkoira

Lassen taival on ollut melkoista seikkailua halvauksesta toipumiseen, pikkukrempoista selviämiseen, karkuretkiltä löytymiseen jne. Viisitoista vuotta on koiralle pitkä ikä, mutta meille ihmisille aivan liian lyhyt yhteiselon aika. Olemme jokaisesta päivästä suunnattoman kiitollisia ja onnellisia. Elämäämme rytmittää nyt seniori, jonka hillittyyn tahtiin kaikki lenkit kuljetaan ja jonka kuuroille korville on turha huhuilla. Nenä toimii ja siksipä nuuskimiseen kuluu aika entistäkin enemmän. Myös näköaisti on edelleen hyvä ja kaikki kaukaisuuden pisteetkin huomioidaan. Joskus askel on kankea ja välillä pistetään juoksuksi. Lasse varmaan itsekin ihmettelee, miksi vasta nyt saa kulkea mökkitiellä vapaana – tätä formulaa kun ei aiemmin kukaan olisi saanut kiinni!

Sopuisaa sakkia!

Kesävieraaksi kaukaa Saksanmaalta saimme cockerspanielin nimeltä Sam. On se kummaa, kun toisilleen entuudestaan vieraat pojat pärjäävät keskenään! Kun kaikki ovat kilttejä ja sopuisia, niin siinähän se sitten menee – erityisesti jos makkaralla lahjotaan ja sama käsi ojentaa herkkupalat kaikille 🙂

Pienet merimiehet viihty- 
vät vesillä. Jopa Torekin, joka nuorempana pelkäsi vettä ja panikoi jo laiturilla, on alkanut rentoutua raikkaassa merituulessa. Uiminen on jäänyt kaikilta, vaikka Lasse ja Onni ovat kumpainenkin olleet innokkaita uimareita. Ikäkö vai kylmä vesi sen tekee, tiedä häntä!

Vahtipojat viettävät sees- 
teisiä kesäpäiviä, lepäilevät mökin kuistilla ja katselevat käpälien vauhdista päätellen villejä unia. Kotipiha, mökki ja veneranta riittävät ympäristöksi. Mutta ehdottomasti parasta on se, että ihmisisi on päivisin kotona eikä poikien tarvitse viettää päiväänsä kotiintulijoita odotellen.

Perustettiin Lassen Taitotalo

Lassen nimen mukaisesti on kesän aikan perustettu puusepänyritys Lassen Taitotalo Oy. Palvelut koostuvat huonekalujen ja muiden puutuotteiden entisöinnistä, korjaamisesta ja uusien rakentamisesta. Siellä myös koulutetaan ja ohjataan aiheesta kiinnostuneita.

Palettiin kuuluu myös Denken Lassen – ajatuspaja, jossa luovuutta tuetaan kädentaitoja kehittämällä. Lassesta on niin moneksi!

Ystävälliset mäyräkoirat toivottavat kiinnostuneet tervetulleiksi!

Lämpimät säät ovat hellineet meitä tänä vuonna. Toukokuinen kesälomareissu naapurimaahan oli kuuma ja sama auringonpaiste on jatkunut ilman sateita aina juhannukseen saakka. Talvella  kuvitellaan, että lumi tekee tuoksuista entistä mielenkiintoisempia, mutta sama juttu näin kesähelteillä – nuuhkittavaa riittää rasittavuuteen saakka.

Onhan lämpimät päivät mukavia, mutta liiallisuuksiin noussut lämpötila on rasittanut Lassen vanhaa (ja kultaista) sydäntä siinä määrin, että olemme aloittaneet säännöllisen sydänlääkityksen.

Huohottavan ja silmin- 
nähden huonovointisen koiran saaminen pätevään hoitoon vei parit yöunet. Painajaismaisen viikonlopun jälkeen Lasse pääsi Maaritin, Arkin ”omalääkärin”, Maaritin kehotuksesta Eläinklinikka Livetin sydänsairauksiin erikoistuneen Taru Kangasniemen potilaaksi. Perusteellisen tutkimuksen jälkeen Lasselle määrätyt lääkkeet tehosivat parissa tunnissa.

Seuraava viikko olikinsynttäriviikko: lauantaina 9.6. Onni täytti 11 vuotta ja maanantaina 11.6. Lasse kunnioitettavat 14 vuotta! Ostimme juhlan kunniaksi koirajäätelöä kaikkia kolmea makua – riistaa, lohta ja maksaa … Vain lohi on kelvannut näille nirppanokille! Yhteistä synttäripäivää vietimme perhepiirissä.

Kesän toisen mökkireissun huipennus oli soutaminen ABC:n terassille syömään PIZZAA! Lasse nautti kaula pitkänä jännittävästä matkasta. Hänelle merihirviöt ja aaltojen loiske on aina ollut mielikuvitusta ruokkivaa – hihna pidetään tiukalla, ettei ukkeli putoa yli laidan! Onnille paras paikka veneessä on penkin alla, koska siellä on turvallista kyyhöttää – no ehkä vähän myös penkillä. Pizzansyöntiin kaikki osallistuivat tasapuolisesti ilman suurempia ennakkoluuloja 🙂

Kesä on myös tuonut maailmalle karanneet perheenjäsenet takaisin, ainakin hetkeksi aikaa! Rakkaus omaa perhettä kohtaan on pohjaton, tyyppejä ei voi unohtaa ja jälleennäkeminen on aina yhtä ihanaa. Ja kun vielä vähän odotetaan, niin saadaan Vahtipoikien kolmas jäsen Espooseen Götanmaalta 🙂

Onnellista ja iloista juhannusta kaikille

https://www.elainklinikkalivet.fi/

https://www.arkkivet.fi/

Kesäretken toteutimme toukokuussa, ennen ilmojen liiallista lämpenemistä. Reissun yksi tarkoitus oli myös palauttaa Tuuli ja Tore takaisin Göteborgiin heidän parin viikon Suomen-vierailunsa päätteeksi. Vahtipojat ovat hyviä ja reippaita matkaajia – aina valmiina lähtöön kuin partiopojat. Uudet paikat kiinnostavat eikä ilmastoidussa autossa nukkuminenkaan hullumpaa ole näillä helteillä.

Suunta länteen

Autolla Turkuun, pieni kävelykierros ylioppilaskylän nurmikentillä ja sitten laivaan. Kannella on kiva tepastella erityisesti, kun siellä on myös muita kulkijoita. Pääasia, että tarjoilu pelaa ja onnistuneen matkan edellytys on, että kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä!

Aamuvarhaisella matka jatkui Tukholmasta kohti Göteborgia. Pieniä pysähdyksiä matkan varrella ja yksi pidempi tutustuminen Gunnebo Slottin linnanpuutarhaan Göteborgin eteläpuolella. Historiallinen paikka ja upea puutarha, mutta paratiisissa kiemursi ehta kyykäärme! Rohkea kaveri uskalsi luikerrella ihmisten ilmoilla, mutta onneksi katosi vanhan kiviaidan kätköihin. Onneksi saimme koirat pidettyä kauempana, huh!

Lämpötila hipoi kolmeakymmentä, joten
hotellin viileyteen oli mukava siirtyä. Ruotsi on siitä kummallinen maa, koska kaikessa ystävällisyydessään siellä ei koirista tykätä Kaikkialla on koirien ulkoiluttamisen kieltäviä kylttejä eikä ihmisiltä useinkaan heru hymyä tai iloista kommenttia – seikka, joka meitä hämmentää! Kilometrin säteellä saattaa olla sekä hautausmaa, jossa koirat voivat kulkea mukana että toinen, jossa koirat ovat kiellettyjä. Toista se on Kauklahdessa…

Näkemistä ja nuuhkittavaa riittää

Göteborg-päivän ensimmäinen ohjelmanumero oli löytää Hisingenin eläinsairaala, jossa lakisääteinen heisimatopilleri tuli syödä eläinlääkärin valvovan silmän alla – muutoin ei ole asiaa Kotisuomeen. Leima passissa on hyvä olla, mutta vuosien kokemuksesta tiedämme, että ei sitä kukaan koskaan tarkista! Täältä matka jatkui legendaariselle (ainakin meidän mielestä) Volvon tehdas- ja museoalueelle meren äärelle. Mikä olikaan merituulen raikkaudessa juoksennellessa!

Loma on lepoa ja mukavaa nähtävää. Niin täälläkin ja siksipä illalla vielä suuntaamme Göteborgin upeaan kaupunginpuistoon, jossa on näkemistä ja tekemistä kaikille, koiria ja kulkijoita joka lähtöön.

Aamulla Tuuli lähtee töihin ja viemme Toren kotiinsa. Matka jatkuu mukavia maaseututeitä Orustiin Hallberg-Rassyn telakalle – ei valitettavasti ostoaikein vaan ihmettelemän venevanhuksemme synnyinsijoja. Meitä onnistaa, sillä pääsemme yksityiselle tehdaskierrokselle! Saamme Lassen ja Onnin kanssa hienon esittelyn kaikista veneentekovaiheista ja siinä sivussa myös ystävällisiä kommentteja työntekijöiltä 

Mariestadin jälkeen pysähdymme Sjötorpiin, jossa yhteisen kala-aterian päätteeksi näemme sulkujen toimin- 
taa Götakanaalin alkumetreiltä. Yöksi ajelemme Örebrohon, jossa mukavan pikkuhotellin ja puistokävelyn lisäksi nautimme olutta ja ranskanperunoita terassilla. Saamme myös kahdet parkkisakot, joten mieli ei aivan koko aikaa ollut huipussaan…

Aamuvarhaisella lähdemme
kohti Saltå Kvarnia, joka sattui juuri kyseisenä päivänä olemaan suljettuna julkisivuremontin vuoksi – meillä tätä tuuria riittää! Joenvarsikävely kuitenkin maistuu vaikka leipomo on kiinni. Mukana on tietysti eväät ja paljon vettä!

Tukholmaan ehdimme niin hyvissä ajoin, että vaihdamme Turun iltalaivan Helsingin laivaan ja pääsemme nauttimaan kaikenlaisista ihmeistä sekä upeasta auringonpaisteesta laivan kannella. Reissu meni hyvin ja pojat olivat koko matkan ajan terveitä ja tyytyväisiä.

Virikkeitä tuli tuutintäydeltä, joten toipuminen vei useita päiviä – kuulemma myös Tore on ottanut rennosti reissun jälkeen! Nyt odotamme heinäkuuta, Tuulin ja Toren kesälomaa ja iloista jälleennäkemistä 🙂

Jokainen vuosi mäyräkoira-
perheessä on juhlavuosi ja jokainen päivä on juhlapäivä. Tämän tietävät kaikki, joiden kodissa asustaa itsepäinen, itseriittoinen ja älykäs pötkylä. Kaikki eläimet pienimmästä suurimpaan ovat upeita, kaikki koirat ovat ihania, mutta… Myös arkisina juhlapäivinä muistamme ihastella ja kiittää, että juuri nämä otukset sattuivat syntymään meidän iloksemme ja tueksemme.

Koiran voimaannuttavaa ja terapeuttista vaikutusta tukevat useat tutkimukset. Nyt jo aikuisen astmalapsen äitinä en voi kuin harmitella, että lapseni joutuivat viettämään lapsuutensa ilman kotona asuvan koiran tuomaa mielihyvää. Ikääntyvät koirat ovat oma lukunsa, koska elämän hiipumista ja vaivojen lisääntymistä joutuu surullisena seuraamaan – samalla se myös muistuttaa omasta ikääntymisestä ja kaiken rajallisuudesta. Menemme kuitenkin juhlapäivä kerrallaan.

Miksi näin alakuloinen aloitus? No siksi koska Vahtipoikien keski-ikä on jo ylittänyt kymmenen vuotta ja sen myötä pientä pattia ja kolotusta alkaa ilmaantumaan. Uni maittaa entistä enemmän vaikka mitäpä päätyvän vuoden ankeina sadepäivinä voisi tehdäkään kuin nukkua ja nukkua.

Vahtipoikien elämässä vuoden merkittävin tapahtuma on varmasti ollut Toren muuttaminen Göteborgiin. Muuttolintu kerkisi vasta jouluksi Suomeen lähteäkseen muutaman viikon joulubreikin jälkeen takaisin länsi-rannikolle. Yhdessäolo on ollut helppoa – eri asia kuinka haikeaa on taas erota ja jäädä odottamaan kesälomaa. Jos Tore olisi käsimatkatavarakokoi-nen, onnistuisi reissaami-nen helposti lentäen. Mutta Tore ei pieneen kabiinikassiin mahdu ja siksi laiva+auto/juna on ainoa tapa matkustaa – aikaa vievää ja myös rankkaa.

Kesä kului mökkimatkoilla ja kotipihalla silloin kun ei sattunut satamaan. Sekä koirakavereiden että ihmisystävien tapaaminen on aina mukavaa ja näitä kohtaamisia tuolla kadulla lorvaillessamme odotamme.

Vahtipojat toivottavat aurinkoista ja mukavaa uutta vuotta 2018, joka muuten on kiinalaisen horoskoopin mukaan koiran vuosi!

Haukutaan kun tavataan!

Mäyräkoiraperheessä ei aika tule pitkäksi. Kaikenlaista tapahtuu, mutta usein uutiset jäävät kertomatta.

Syksy, talvi ja kevät menivät pimeässä, loskassa ja vesisateessa. Ulkoilu ei aina ollut niin mieluisaa eivätkä Lassen tassut moisia säätiloja kestäneet. Sitkeä furunkuloosi vaivasi ja Arkissa ravattiin harva se viikko. Ikä on kangistanut Lassea eikä kostea sää suosinut kolottavia koipia.

Veli löytynyt!

Kevättalvella toteutui Lassen ja veljensä Donin tapaaminen. Aiemmin mäyräkoiraveljekset olivat tavanneet syntymäkodissaan Inkoossa eli vuosia oli tällä välin kulunut jo lähes 13. Vaikka kaikki viisi pentueen jäsentä muutti pääkaupunkiseudulle, on jostain syystä veljet ja siskot jääneet löytymättä ja tapaamiset  toteutumatta. Velipoika on asunut Soukassa ilman, että edes tiesimme asiasta ennen kuin Donin emäntä bongasi Vahtipojat puolitoista vuotta sitten.

Aloitimme tutustumisen reippaalla lenkillä, jossa tapasimme paljon tuttuja kylän koiria. Kauklahdessa asuu todella paljon nelijalkaisia ja myös useita mäyräkoiria.

Lasse ja Doni olivat kuin olisivat aina kulkeneet yhdessä. Lasse suhtautuu ystävällisesti uusiin koiriin, kun taas  Onnin rooli laumassa on puolestaan vahtia ja puolustaa. Tällä kertaa ei syytä tuntunut onneksi löytyvän.

Lenkin jälkeen siirryimme sisälle. Pallot ovat ilmeinen sukuvika Donin (keltainen tennispallo) ja Onnin (vihreä pallo) kohdalla. Ei Lassea eikä Torea pelaaminen voisi vähempää kiinnostaa! Parin tunnin pallottelu oli uskomatonta katsottavaa – lähes 13-vuotias Doni jaksoi rynnistää pallon perässä samalla kuin Lasse veteli hirsiä! Muutaman viikon kuluttua Doni tuli veljensä kanssa kyläilemään. Yhteiselo sujui mutkitta vaikka nurkissa vipelsi viisi koiraa!

Merkkipäiviä

Toren 8v-synttärit olivat jo maaliskuussa, mutta niitä suuria syntymäpäiviä saimme viettää kesäkuussa – Onni 10v ja Lasse 13v! Lassen parta on jo tyylikkäästi harmaantunut, Onnilla vasta hännänpäässä on harmaata. Onnin aktiivisuus ei ole muuttunut, mutta Lasselle on nykyään mieluisinta nukkuminen ja syöminen.

Automatkat virkistävät aina ja Lasse onkin kuuluisa reissumies, jolla lähteminen sopii vaikka keskellä yötä. Lasse ei myöskään pelkää mitään ja siksi veneily on mieluisaa. Onnilla meno on yhtä pallopitoista kuin aiemmin. Mutta hyväntuulisille pojille uni maittaa kun vaan peti on miellyttävä 🙂

Koiranelämää

Olen Vahtipoikien mammana saanut olla kesän vapaalla. Tätä etuoikeutta todella arvostan. Koirien seura ja mieltä ylentävä terveysvaikutus on kiistatta todistettu ja sen takana haluan minäkin seistä. Koira on varmasti parasta, mitä ihmisellä voi olla.

Lasilaakson lehmät ovat Toren mieleen – pelottavan suuria, mutta niin mielenkiintoisia! Molemminpuolista iloa, kun lehmät saavat laiduntaa vapaasi ja sekä suuret että pienet ihmiset voivat käydä niitä tervehtimässä – unohtamatta pieniä koiria!

Mökille olemme tänä kesänä ehtineet jo useita kertoja. Reilun parin tunnin automatka relataan, että perille päästyä jaksaa aloittaa  kiihkeän kuoppien kaivamisen. Lassella ensimmäisen vartin kaivaminen vaihtuu loppuajan lepäilyksi – kuistilla lintujen laulussa on niin mukava nukkua! Mutta vedenalaiset oksat ja puut herättävät kuitenkin takuuvarmasti ja niinpä rantavaellukset ovatkin Lasselle erityisen mieluisia. Uusiin paikkoihin on aina jännittävää mennä kuten vaikkapa tutustua Luupään lenkkiin Leivonmäen kansallispuistossa, jonka kävimme juhannuksena kiertämässä.

Onni on osallistunut puutalkoisiin, mutta runsaan villieläinkannan vuoksi vapaana pitäminen on ollut äärimmäisen harvinaista herkkua. Peurat, joutsenet sekä lukuisat pieneläimet ja linnut voivat yllättäen herättää uinuvan metsästysvaiston ja siksi aidan sisäpuolella on turvallisempaa. Torelle lintujen tarkkailu on erityisen tärkeää.

Suuria muutoksia

Myös Vahtipojille kuten meille kaikille ovat suuria ilonaiheita aina olleet perheen yhteiset joulut, juhlat ja ruokahetket. Muutoksia on kuitenkin tulossa Aatoksen ja Sofian lähtiessä vuodeksi valtameren taakse sekä Tuulin ja Toren muutto länsinaapuriin.

Kuinka selviävämme, kun peräti yksi Vahtipojista lähtee ja tapaamiset luonnollisesti harvenevat? Onneksi erityisesti Onnille rakkaat Theo ja Milton jäävät Espooseen! Muutos on suuri ja ikävä tulee varmasti 🙁  Nyt nautimme kesän lämmöstä ja auringonpaisteesta – sanotaan, että eläimet elävät hetkessä ja sitä myös me kaikki yritämme tehdä! Sitä paitsi onhan meillä Skype …