Archive for 20.6.2013

Mäyräkoiratietoa

banneri_onni_toreEnsimmäisiä havaintoja lyhytraajaisista koirista löytyy peräti 6000 vuoden takaa nykyisen Egyptin sekä Perun ja Meksikon alueilta. Nykyinen saksalaisperäinen mäyräkoiratyyppi polveutuu keskieurooppalaisista ajokoirista, joita jo keskiajalla jalostettiin maanalaiseen metsästykseen sopiviksi.  Kolmen koko- ja kolmen karvamuunnoksen repertuaarista löytyy joka lähtöön.

Reipas ulkokoira

Matala, ryhdikäs ja lihaksikas mäyräkoira on vertaansa vailla metsästyksessä ja ulkoilussa. Voimakas metsästysvietti vetää koiraa niin hiirten kuin hirvien perään. Pienestä koosta huolimatta mäyräkoira jaksaa ulkoilla omistajaansa pidempään.

Miellyttävä sisäkoira

Mäyräkoira on utelias, ystävällinen ja rohkea. Seurakoirana se onkin hyvin suosittu ja myös kestosuosikki lastenkirjojen kuvituksessa. Omistajan onneksi mäyräkoirat ovat useimmiten myös pitkäikäisiä ja terveitä. Pitkäselkäisille roduille tyypilliset välilevyongelmat voivat halvaannuttaa koiran hyvinkin yllättäen. Taitavan avun turvin vaivasta voi selvitä tarkalla hoidolla ja paksulla lompakolla.

Rakas perheenjäsen

Mäyräkoira myös jaksaa herkutella loputtomasti. Siitä saa uskollisen lenkki-, ruoka- ja nukkukaverin, joka itsepäisen, sitkeän ja hurmaavan luonteensa ansiosta saattaa päästä perheessään melkoisen määräävään asemaan.

Suosittu – eikä suotta!

Mäyräkoira on hurmannut monia. Meidän tavallisten ihailijoiden lisäksi myös mm. Englannin kuningatar Victoria (1819-1901), Saksan viimeinen keisari Wilhelm II (1859-1941) sekä Tanskan nykyinen hallitsijapari ovat osoittautuneet todellisiksi  mäyräkoirafaneiksi. Sanotaan, että mäyräkoira ovat yksi maailman monipuolisimmista, tunnetuimmista ja suosituimmista koiraroduista. Merkkiuskollisena ja tyytyväisenä ”omistajana” ei voi kuin olla samaa mieltä.

Tore

muokattu_banneri8Olen Tore, viralliselta nimeltäni Josefa Oberhofmeister.

Synnyin Inkoossa 26. maaliskuuta 2009 ja olen laumamme nuorin.

Oikeastaan asun Tuulin kanssa Turussa. Opiskelemme siellä ja samalla minä vahdin Vartiovuorta. Tuuli käy töissä Helsingissä, joten viikottainen junamatkailu on minulle tuttua puuhaa. Viikonloppuisin asun Espoossa veljieni luona. Jälleennäkeminen on aina ihanaa.

Leikkiminen on kivaa! Jaksan myös lenkkeillä säällä kuin säällä. Olen vielä nuori ja joskus suuri maailma pelottaa, mutta laumassa on turvallista. Kuljemme kylällä kuin Euroopan omistajat ja siinä sivussa nappailen Lassea korvista. Metelimme kuulostaa ilmeisen jännittävältä, sillä usein remuamistamme seurataan kauhistunein ilmein.

Onni

Banneri_onni_pureeOlen Onni, virallisesti Josefa Neumond.

Synnyin Inkoossa 9. kesäkuuta 2007. Minun ja veljeni Lassen äiti on Jade. Elämäni mullistui muuttaessani rauhalliseen toipilaskotiin. Lasse mökötti viikon verran, mutta hyväksyi minut lopulta. Hän on aina ollut idolini enkä tiedä kuinka selviäisin ilman Lassea.

Minun sanotaan olevan pallopoika. Rakastan palloja ja jaksan pelata yötäpäivää – kukaan ei jaksa heitellä palloa niin pitkään, että minä kyllästyisin. Nappaan pallon lennosta ja syötän takaisin maata myöten. Ihanaa!

Lassen kanssa vahdimme katuamme ja kotiamme juoksemalla ikkunasta toiseen. Tästä ei niin vaan ohi kuljeta! Olen myös taitava ja innokas metsämies. Metsästys- ja jäljestysharjoituksissa pärjään mainiosti. Harmi vaan kun perheeni ei käy hirvestämässä.

Eräänä päivänä kotiimme ilmestyi kantaäitimme Pirjo. Hänellä oli mukanaan pieni veijari, joka suureksi hämmästykseksi ja iloksi jäikin laumaamme. Näin meistä tuli kolmihenkinen vahtipoikaporukka. Eikä meillä ole koskaan tylsää!

Lasse

muokattu_banneri4Olen Lasse, virallisesti Josefa Lasselasseliten.

Synnyin Inkoossa 11. kesäkuuta 2004 pentueeni pienimpänä. Perheeni etsi tyttöpentua, mutta hurmasin heidät pienellä koollani ja herttaiselle nimelläni sekä sillä, että nukuin isin rintaa vasten silloin, kun sisarukseni söivät ja telmivät.

Jätin pentueeni ensimmäisenä ja muutin Espooseen keskelle remonttia. Väsymykseni kaikkosi, kun huomasin kuinka paljon vahtimista Hansatiellä on: junia, busseja, nuorisoa, mummoja, spurguja, lastenvaunuja ja PALJON koiria – siinä riittää työsarkaa!

Olen kaveri kaikkien kanssa enkä lainkaan tykkää, jos joku aikoo lähteä. Siitä seuraa hälytys. Rakastan autoilua ja kaikkea veteen liittyvää – en kuitenkaan pidä suihkusta… Olen aina valmiina lähtöön ja olenkin jo matkustanut sekä maalla, merellä että taivaalla.

Kolme vuotta olin perheemme ainoa nelijalkainen. Sitten luoksemme muutti velipuoleni Onni. Hänestä tuli vahtikaverini sekä personal trainerini. Olin näet muutamaa viikkoa aiemmin selvinnyt vaikeasta halvauksesta – suuri kiitos ja kunnia siitä Pidingiin eläinklinikka Staufeneck:iin. Elämäni oli tuolloin todella partakarvan varassa.

Onnin kanssa leikimme ja lenkkeilimme. Opetin Onnille vahtimisen ja nopean reagoinnin taidon. Pitkät, yksinäiset päivät muuttuivat mukaviksi, kun sain kaverin. Vahtivelvollisuuskin ikään kuin puoliintui.