Aamulenkki mökillä sai dramaattisen käänteen kyykäärmeen yllättäessä tien reunuksia nuohoavan koiralauman. Vai onko kuitenkin niin, että koiralauma yllätti kyyn?
Keräsimme hiekkatien laidan heinikosta kesän ensimmäisiä kantarelleja. Joku autokin peräkärryineen ajeli hiljaa ohitse. Vahtipojat tutkivat touhukkaasti heinikkoa kunnes Tore kiljaisi ja hyppäsi takaisin tielle. Kiljuminen ja säikkyminen on Torelle ominaista, mutta tapaamme aina tarkistaa josko käytökseen on jokin vakava syy. Siinä puolisen metriä tiestä makasi keskisuuri kyykäärme sievästi rullalla. Onni otti loikan otusta kohti, mutta ehdimme napata ukon lennosta. Vahtipojathan eivät koskaan kulje vapaana vaan aidattuja koirapihoja lukuun ottamatta aina hihnassa.
Tore sylissä ravasimme mökille ja teimme perusteellisen tutkimuksen. Ei aristusta missään, mutta kirsun sivussa, entisen punkinpurema-arven vieressä näkyi pienet punertavat ja tuoreet reiät. Numerotiedustelusta lähin päivystävä eläinlääkäri ja suorista tietä sinne!
Päivystävä eläinlääkäri Laura Mäkelä totesi diagnoosimme oikeaksi. Nykytiedon mukaan kyytablettia ei suositella lainkaan, sen sijaan nesteytys tehdään suonen kautta ja siten laimennetaan munuaisia tuhoava myrkky.
Tore laitettiin tiputukseen ja sai myös annoksen huumaavaa suonensisäistä kipulääkettä. Potilas odotti eläinlääkärin luona kunnes haimme Onnin ja Lassen sekä kamppeemme mökiltä. Niin sitten ajoimme reilut kaksi tuntia omalle klinikalle Eläinlääkäriasema Arkkiin. Tore jäi klinikalle kunnes tiputuspussi oli tyhjentynyt – siihen meni yhteensä seitsemän tuntia. Illalla Tore pääsi kotiin. Olo oli kummallinen ja askel hieman hutera. Erikoinen mökkireissu vaikuttaa
ainakin näillä näkymin säikähdyksestä huolimatta saavan onnellisen lopun. Parin viikon kuluttua käydään tarkistuksessa ja toivotaan, että veriarvot ovat kunnossa.
Kiitämme lämpimästi meitä auttaneita ammattilaisia ja toivotamme kaikille lukijoillemme hyvää ja turvallista kesää! Varokaa käärmeitä – liian varovainen tuskin voi olla!