Archive for 23.7.2013

Musta kyy iskee

Aamulenkki mökillä sai dramaattisen käänteen kyykäärmeen yllättäessä tien reunuksia nuohoavan koiralauman. Vai onko kuitenkin niin, että koiralauma yllätti kyyn?

Keräsimme hiekkatien laidan heinikosta kesän ensimmäisiä kantarelleja. Joku autokin peräkärryineen ajeli hiljaa ohitse. Vahtipojat tutkivat touhukkaasti heinikkoa kunnes Tore kiljaisi ja hyppäsi takaisin tielle. Kiljuminen ja säikkyminen on Torelle ominaista, mutta tapaamme aina tarkistaa josko käytökseen on jokin vakava syy. Siinä puolisen metriä tiestä makasi keskisuuri kyykäärme sievästi rullalla. Onni otti loikan otusta kohti, mutta ehdimme napata ukon lennosta. Vahtipojathan eivät koskaan kulje vapaana vaan aidattuja koirapihoja lukuun ottamatta aina hihnassa.

Tore sylissä ravasimme mökille ja teimme perusteellisen tutkimuksen. Ei aristusta missään, mutta kirsun sivussa, entisen punkinpurema-arven vieressä näkyi pienet punertavat ja tuoreet reiät. Numerotiedustelusta lähin päivystävä eläinlääkäri ja suorista tietä sinne!

Päivystävä eläinlääkäri Laura Mäkelä Olkapaallatotesi diagnoosimme oikeaksi. Nykytiedon mukaan kyytablettia ei suositella lainkaan, sen sijaan nesteytys tehdään suonen kautta ja siten laimennetaan munuaisia tuhoava myrkky.

Tore laitettiin tiputukseen ja sai myös annoksen huumaavaa suonensisäistä kipulääkettä. Potilas odotti eläinlääkärin luona kunnes haimme Onnin ja Lassen sekä kamppeemme mökiltä. Niin sitten ajoimme reilut kaksi tuntia omalle klinikalle Eläinlääkäriasema Arkkiin.  Tore jäi klinikalle kunnes tiputuspussi oli tyhjentynyt – siihen meni yhteensä seitsemän tuntia. Illalla Tore pääsi kotiin. Olo oli kummallinen ja askel hieman hutera. Erikoinen mökkireissu vaikuttaa Autossa

ainakin näillä näkymin säikähdyksestä huolimatta saavan onnellisen lopun. Parin viikon kuluttua käydään tarkistuksessa ja toivotaan, että veriarvot ovat kunnossa.

Kiitämme lämpimästi meitä auttaneita ammattilaisia ja toivotamme kaikille lukijoillemme hyvää ja turvallista kesää! Varokaa käärmeitä – liian varovainen tuskin voi olla!

Grillaajat ja chillaajat

Vahtipojatkin tietävät, että kunnon kesään kuuluu mökkeilyä. Lasse, Onni, Tore, Jaakko ja Tuuli viettivät heinäkuisen kesäviikonlopun metsässä samoillen, lintujen puuhia seuraten ja tietysti myös palloa pelaten. Pojat_metsälläLuonnonhelmassa on mukavaa, koska tekemistä, näkemistä ja kuulemista riittää. Villinä pyrähtevät pikkulinnut onnistuivat säikyttämään pahanpäiväisesti ainakin suurimman ihailijansa, Toren.

Aurinkoisella kuistilla on mukava Makkarat auringossamakoilla korkeiden mäntyjen huminassa. Kun tulee kuuma, voi siirtyä sisätiloihin. Joskus hyttyset ja muut lentävät ötökät voivat aiheuttaa harmia, mutta muutoin olo on kadehdittavan rento. Kuvassa Lasse ja Tore.

 

Onni on pistänyt kesäisen lepäämisen vielä paremmaksi ja varannut IMG_1532itselleen oman aurinkotuolin! Pitääkö niitäkin hommata jokaiselle oma? Ja pallo mukana.

Väsyttäähän se vähemmästäkin, kun palloa on pelattava yötämyöten. Onni tietää, että silloin pelataan, kun on tilaisuus. Levätä voi kotonakin.

Marja- ja sienimetsään olisi kiva mennä yhdessä, mutta hihnassa kulkeva ja maastoa jatkuvasti nuuhkiva koira ei ole mukavin mahdollinen kumppani – jos nimittäin aikoo jotain poimia. Kaksi kättä ei riitä hallitsemaan koria, koiria, varpuja ja mahdollisia hyttysiä. Pojat tykkäävät olla mukana ja syödä marjoja suoraan puskista. Lassea ei yleensäkään turha vaatimattomuus vaivaa ja hän syökin mieluiten korista valmiiksi puhdistettuja marjoja. Sienet sen sijaan eivät kiinnosta lainkaan. Kanttarellikurssi voisi tehdä terää.

Ruoka maistuu aina ja kaikkialla. Luolakoira pysyy onnellisena, kun on mahdollista kaivaa kuoppia niin paljon kuin sielu sietää. Siksi sekä mökillä että kotona piha muistuttaa paikkapaikoin avaruuden kraaterinäkymää.Grillajat Samalla myös alkeellinen hiiligrilli saa  hiekkapuhalluksen. Kuoppa pitää aina kaivaa siihen, missä on tuolin, pöydän tai edes grillin jalka.

Menomatkalla mökille vahtipojat seuraavat tarkkana Onni_autossamatkan kulkua. Navigointi on Lassen eritysalaa. Lassen lempparipaikka autossa on huojua kuljettajan ja etumatkustajan välissä. Siinä voi samalla haukkua tienposkessa kulkevat koirat.

Kuvassa paikan on valloittanut Onni.

 

Paluumatkalla kaikki nukkuvat reporankoina aina Lasse_Tore_autossaKauklahden liittymään saakka – siinä vaiheessa täytyy tiedottaa koko kylälle, että nyt me taas tullaan. Rankka viikonloppu uuvuttaa pitkälle seuraavaan viikkoon.

Onneksi on vielä paljon kesää ja mökkireissuja jäljellä!

 

Kesäiltakävelyllä

JuomassaPitkästä aikaa kierrettiin hevostallin lenkki. Siinä mukava reitti kulkee vaihtelevassa maastossa ja mielenkiintoisissa paikoissa. Reilun tunnin reissu on kesäkuumassa mahdoton tehtävä, mutta tämän päivän puolipilvisessä säässä meno maistui mukavalta.

Alkuun kipitetään vilkkaan autotien laitaa – pitää olla tosi tarkkana ja kyllä hihna onkin kireällä! Sitten kiivetään pientä polkua metsikköön, jossa kavutaan kaatuneiden puiden ylitse ja tuoksutellaan ihania metsän tuoksuja. Tämän jälkeen palaamme pienemmän autotien pientareille. Ohitamme isot hevostallit ja usein vastaan onkin marssinut hevosia isoja ja pieniä ratsastajia selässään.

Matka jatkuu Espoon kartanon Tore_odottaa_Lasseavanhoille silloille. Qvarnbron-sillan alla virtaava koski on uhkaava, sillä siltalankkujen raoista näkyy alhaalla vaahtoava vesiputous. Siitä pitää pinkaista nopeasti eteenpäin. Tämän jälkeen tulemme reitin hauskimpaan paikkaan. Nimittäin pauhaava vesiputous tyyntyy matalaksi joeksi, jonne voi matalajalkainenkin reissumies tallustella vilvoittelemaan ja juomaan raikasta vettä. Täällä tapasimme myös 13-vuotiaan Lapinkoiratytön, jonka kanssa Lasse kaveerasi välittömästi ja jäi muusta porukasta jälkeen.

Loppumatkan lönköttelimme viljapellon laitaa. Kuumuus oli vienyt voimia, mutta uutta virtaa löytyi jäljestyskoiran nenän havaittua edellä pinkovan jäniksen. Pitkäkorvan kadottua peltoon tulimme kotiin rivakkaa vauhtia. Iltapalan jälkeen olikin hyvä mennä nukkumaan.

Toresta Kallion kundi?

Vakavaksi vetää

Vakavaksi vetää

Kuluneella viikolla Tore allekirjoitti paperit muuttaakseen Kallioon. Siis Helsingin Kallioon. Ei enää mitään turkuja, vartiovuoria tai kahlaajankatuja. Kuinkahan Turku nyt selviää ilman Torea? Entä kuinka Tore selviää Kallion kaduilla ja kujilla? Ja ennen kaikkea kuinka veljet selviävät siitä, ettei kaikkien kovin vahtipoika olekaan suurta osaa viikosta ikkunassa riekkumassa ja vahtimassa Hansatien rauhaa?

Tore on kokenut muuttaja ja lisäksi varsinainen reissumies junailtuaan neljä talvea Turun ja Kauklahden väliä. Helsingistä Kauklahteen on onneksi lyhyt matka, joten kovin pitkiksi ajoiksi ei kotikatu jää Lassen ja Onnin valvonnan varaan.

Uhkaava ajatus on, että uusilla kulmilla asustaa karskeja kamuja, jotka uhoavat ja pilkkaavat Espoon metsistä muuttavaa Torea. Jospa alku on yhtä ankea kuin Pekka Töpöhännän alkuajat kaupunkikoirana Monnin ja tyhmän kissakaksikon Pillin & Pullan pilkan ja kiusan kohteena!

”Pitää varmaan alkaa pakkaamaan. Valitsen ainakin mieluisimmat luut olkkarin lattialta. Otan mukaan valjaat, taluttimet, sademanttelin ja ruokakupit. Pakko kai pakata myös punkkipihdit ja kynsisakset. Otan myös säkillisen Defua, jos Tuuli ei vaikka jaksa raahata noin suurta ruokapussia. Pallot saavat jäädä Onnille – ei ne minua kiinnosta.”

Mutta jännää tämä on. Uudet kadut ja uudet kamut – ei käy aika pitkäksi reissumiehelle.

Onni – armoton pallohai

Onni_lattiallaJos jokin, niin pallo on Onnin oma juttu. Pallo on mukana kuvioissa aamusta alkaen. Jokainen aamu nimittäin alkaa sillä, että Onni piilottaa ja etsii palloaan niin, ettei petaamisesta tule mitään. Sänky on yhtä lakanamykkyrää ja sinkoilevia tyynyjä. Aamupalloilu on itsenäinen laji, jossa ei tarvita pelikavereita.

Päivän mittaan palloa pelataan aina Onni_ja_pallokun tulee pienikin tilaisuus. Jos istut, ilmestyy pallo polvien väliin kuin tyhjästä. Kun heität sen, ilmestyy pallo takaisin polvien väliin ennen kuin ehdit sanoa kissa – tai pallo. Tätä peliä voi jatkua tuntitolkulla. Ja aivan erityisen suosittua tämä on kylässä kävijöiden kesken. Edes vuorokauden myöhäiset tunnit eivät anna armoa. Kotiväki on hieman onnistunut lannistamaan peli-intoa töykeällä sanailulla.

Ulkopallo yritetään salakuljettaa sisään ja sisälle tultaessa pallo etsitään välittömästi – onneksi niitä on useampia. Mutta kadulta tai kentän laidalta löydetyt pallot eivät kiinnosta – oma sen olla pitää!

Vahtipoikien tuoreimpia kuulumisia

Vahtipojat ovat voineet hyvin. Ikää on karttunut Lasselle jo yhdeksän vuotta, Onnille kuusi vuotta ja Pikku-Torellekin neljä vuotta. Ihanaa aikaa yhdessä!

Kun sivusto kolmisen vuotta sitten perustettiin, oli tavoitteena aktiivisesti kertoa kuulumisia ja tapahtumia mäyrikoirakolmikon elämästä. Saahan sitä luvata sanotaan:( Työvälineiden rikkouduttua, saamattomuuden yllätettyä, tiedostojen ja ohjelmien vaihduttua tämäkin sivusto koki täydellisen laman.

Mutta aina voi parantaa. Sivusto on nyt saatettu uudelle alustalle ja alkuvaikeuksien jälkeen saanemme ilon julkaista otteita vahtipoikien elämästä.

Tervetuloa tutustumaan uudet ja vanhat kamut!