Mäyräkoiran pitämisen hengissä ja terveenä on hyvin haasteellista. Silmät ja korvat tarkkana seurataan liikkumista 
ja tapahtumia. Merkkejä haetaan kaikesta oireiluun viittaavasta. Kohdallamme tämä on varmasti perua Lassen kuusi vuotta sitten kokemasta vaikeasta halvauksesta autoreissulla Itävaltaan. Korvissa kuuluu vieläkin se ulahdus, jonka hermojen salpautuminen ilmeisesti sai aikaa ja sormet muistavat edelleen miltä tuntui takaosastaan velton koiran nostaminen autosta. 
Kaikeksi onneksi, vaikkakin monien vaiheiden jälkeen, selvisimme neurokirurgi Gödden ja ortopedi Stegerin klinikalle. Se kannatti, sillä Lasse on saanut jo yli kuusi vuotta ”lisäaikaa”. Kiittelemme tästä päivittäin.
Onnin varpaiden ja reisien nikertely oli jo pidempään huolestuttanut, mutta eräänä aamuna aamupissalta tultuamme Onni jäi lattialle makaamaan ja tärisi. Soitimme Aistiin, joka on neurologisiin ongelmiin erikoistunut ympärivuorokauden päivystävä eläinsairaala Vantaalla. Sieltä saimme ohjeeksi tarkkailla ja käydä ennen heille tuloaan näytillä omalla eläinlääkärillämme. Saimme vielä samalle päivälle ajan Remediumista, jossa lämpökameran avulla voidaan etsiä kipukohtia. Kiikutimme Onnin taitavan eläinlääkärin Nina Mäkisen tutkittavaksi. Hän kuvasi Onnin ja totesi, että vasen kylki oli kameran kuvassa keltainen, joka tarkoittaa viileää aluetta. Nikamat eivät näyttäneet ongelmallisilta, mutta lihasten ja hermoston toiminnassa oli jotain vialla.
Onni sai kipulääkityksen ja 
kahden viikon lepokuurin. Ensimmäiset viisi päivää Onni vietti erittäin rajoitetusti kuljetushäkissä ja olohuoneeseen viritetyssä leikkikehässä. Ei hyppimistä, ei kiipeilyä, ei oikeastaan mitään. Onnin – vahtipojista viisaimman ja touhukkaimman arki muuttui vankilaelämäksi. Mahtoi tuntua rangaistukselta ilman syytä!
Lasse ja Tore ihmettelivät kaltereiden takana asustavaa veljeään. Onnia oli turha odottaa lenkille. Uloskin pääsi vain sylissä kannettuna. Leikkimiseenkään ei saanut seuraa. Lasse tyytyikin räksyttämään kalterin takana olevalle potilaalle.
Video Lassen ja Onnin keskustelusta
Päivät ovat kuluneet ja vapauksia on tullut enemmän. Harmillisesti kävelylenkit ovat edelleen julistettuina pannaan. Mutta yöt sentään voidaan jo nukkua sängyssä!
Toipilaana ei ole mukavaa, mutta mukavaa on olon paraneminen ja elämän normalisoituminen. Lasse on hyvä esimerkki onnistuneesta operaatiosta ja pitkään jatkuneesta jälkihoidosta. Toivottavasti tällä kertaa selviämme pelkällä säikähdyksellä ja Onni toipuu niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ja meidän silmämme ja korvamme ovat jatkossa entistäkin valppaampia.
