Mitä vanhemmaksi 
elämme, sitä nopeammin aika rientää. Siinä sivussa unohtuu, kuinka jokaiseen arkiseen päivään liittyy paljon sattumuksia, ilon aiheita ja joskus huoliakin. Näitä ei vain tule kirjattua ylös ja niinpä ne vaipuvat unohduksiin.
Sitten viime merkintöjen on tapahtunut kaikenlaista. Sateinen, kostea ja lämmin talvi, jota seurasi tuulinen ja vaihteleva kesä. Tämän kesän veneilytkin ovat jääneet souteluun mökkirannalla – mutta ehtipä Lasse sielläkin pudota laidan yli hamutessaan vedenalaisia puunrunkoja. Muita ei vesielämä ole houkutellut senkään vertaa. Vai onko entinen himouimari Onni tullut vanhaksi?
Ikää kieltämättä on tullut meille kaikille. 
Kesäkuussa Lasse saavutti kunnioitettavan kahdentoista vuoden iän ja Onni paria päivää myöhemmin täytti yhdeksän vuotta. Hieman on parta harmaantunut, mutta muuten ei ikä paljon näytä painavan.
Tore puolestaan täytti maaliskuussa seitsemän vuotta.
Keväisen rokotusrutiinin yhteydessä omalääkärimme Maarit huomasi Lassella ja Onnilla voimistuneita sydänääniä. Tutkitutimme pojat Mevetin sydänlääkärillä ja syyksi selvisi normaali ikääntymisen myötä tuleva muutos – taas helpotti! Lassea on kostean kesän jäljiltä vaivannut tulehtuneet varvasvälit, mutta muuten pojat ovat kaikeksi onneksi voineet hyvin.
Kuoppien kaivaminen 
ja muut kesäpuuhat ovat jääneet vähemmälle. Onnin pallo lentää kuten ennenkin. Pieniä retkiä ja parin yön mökkireissuja on tehty aiempaa useammin. Kuistilla makoilu on sekin vähentynyt joko hyttysten tai kylmyyden vuoksi, mutta metsässä on sentään rämmitty voimien mukaan!
Kaikessa liikkumisessa on huomioitu seniorin toiveet. Korostetusti TOIVEET, koska iän myötä mäyräkoiran itsepäisyys entisestään lisääntyy! Jokainen risteys vaatii keskustelua, koska porukassa on vähintään kaksi eriävää mielipidettä.
Lasse on itseoikeutetusti kingi, 
jonka sana painaa. Lasse myös osaa käyttää tätä erinomaista privilegiota tehokkaasti hyväkseen. Esimerkiksi kerjääminen on taitolaji, jonka osaamisesta ja tilanteen nopeasta haltuunotosta on paljon iloa – tämä tosin riippuu siitä keneltä kysytään!
Kerjäämisen jalo taito on tyypillistä mäyräkoirille. Ns. ”Dackelblickiä” on todella vaikea vastustaa ja se saattaa olla syy useiden mäyräkoirien ylipaino-ongelmiin.
Tore palasi juurilleen Espooseen 
ja muutti helmikuussa Lasilaaksoon Kalliossa viettämiensä vuosien jälkeen.
Uuden kodin parveke on mitä mainioin vahtipaikka ja lähiluonto lintutorneineen ja laiduntavine lehmineen sopii Toren metsäluonteelle. Parasta kaikessa tietysti on, että vahtiveljiin on lähes kuuloyhteys! Reipas äänenkäyttö ja iloiset kiljahtelut ovat Toren erityistaitoja, joista jokainen lähinaapuri on päässyt nauttimaan.
Vahtipoikien lauma on kasvanut uuden ihmisjäsenen verran. Onnin hoivavietti nousi uusiin lukemiin toukokuussa syntyneen pikkuihmisen myötä – nyt on yhden sijasta huolehdittavana kaksi! Lasse ja Tore tykkäävät, mutta antavat pienokaisen olla rauhassa. Onni sen sijaan hoitaa, hoivaa, läähättää ja koettaa joka käänteessä päästä edes vähän pussaamaan. Mitä suurempi itku, sitä kovempi huoli! Onnin luontainen tarve pitää lauma koossa korostuu entisestään. Onkohan luonteessa ripaus paimenkoiraa?
Kesään on myös 
mahtunut kivoja vieraita ulkomaita myöten. Eläinrakkailta ihmisiltä on huomiota riittänyt myös ystävällisille vahtipojille. Myös Kauklahden raitille on ilmaantunut monta uutta nelijalkaisia kaveria – joukossa useita mäyräkoirapienokaisia! Välillä tosin tuntuu, että mielenkiintoiset hajut vievät mennessään niin, etteivät ”elävät” koirat jaksa lainkaan kiinnostaa. Onkohan tässä kyse samasta ilmiöstä, jossa ihmisten harmitellaan elävän somen, pokemonien ja muun virtuaalisen todellisuuden pauloissa?