Mäyräkoiraperheessä ei aika tule 
pitkäksi. Kaikenlaista tapahtuu, mutta usein uutiset jäävät kertomatta.
Syksy, talvi ja kevät menivät pimeässä, loskassa ja vesisateessa. Ulkoilu ei aina ollut niin mieluisaa eivätkä Lassen tassut moisia säätiloja kestäneet. Sitkeä furunkuloosi vaivasi ja Arkissa ravattiin harva se viikko. Ikä on kangistanut Lassea eikä kostea sää suosinut kolottavia koipia.
Veli löytynyt!
Kevättalvella toteutui Lassen ja veljensä Donin tapaaminen. Aiemmin mäyräkoiraveljekset olivat tavanneet syntymäkodissaan Inkoossa eli vuosia oli tällä välin kulunut jo lähes 13. Vaikka kaikki viisi pentueen jäsentä muutti pääkaupunkiseudulle, on jostain syystä veljet ja siskot jääneet löytymättä ja tapaamiset toteutumatta. Velipoika on asunut Soukassa ilman, että edes tiesimme asiasta ennen kuin Donin emäntä bongasi Vahtipojat puolitoista vuotta sitten.
Aloitimme tutustumisen 
reippaalla lenkillä, jossa tapasimme paljon tuttuja kylän koiria. Kauklahdessa asuu todella paljon nelijalkaisia ja myös useita mäyräkoiria.
Lasse ja Doni olivat kuin olisivat aina kulkeneet yhdessä. Lasse suhtautuu ystävällisesti uusiin koiriin, kun taas Onnin rooli laumassa on puolestaan vahtia ja puolustaa. Tällä kertaa ei syytä tuntunut onneksi löytyvän.
Lenkin jälkeen siirryimme sisälle. Pallot ovat ilmeinen sukuvika Donin (keltainen tennispallo) ja Onnin (vihreä pallo) kohdalla. Ei Lassea eikä Torea pelaaminen voisi vähempää kiinnostaa! Parin tunnin pallottelu oli uskomatonta katsottavaa – lähes 13-vuotias Doni jaksoi rynnistää pallon perässä samalla kuin Lasse veteli hirsiä! Muutaman viikon kuluttua Doni tuli veljensä kanssa kyläilemään. Yhteiselo sujui mutkitta vaikka nurkissa vipelsi viisi koiraa!
Merkkipäiviä
Toren 8v-synttärit olivat jo maaliskuussa, mutta niitä suuria syntymäpäiviä saimme viettää kesäkuussa – Onni 10v ja Lasse 13v! Lassen parta on jo tyylikkäästi harmaantunut, Onnilla vasta hännänpäässä on harmaata. Onnin aktiivisuus ei ole muuttunut, mutta Lasselle on nykyään mieluisinta nukkuminen ja syöminen.
Automatkat virkistävät aina ja Lasse onkin kuuluisa reissumies, jolla lähteminen sopii vaikka keskellä yötä. Lasse ei myöskään pelkää mitään ja siksi veneily on mieluisaa. Onnilla meno on yhtä pallopitoista kuin aiemmin. Mutta hyväntuulisille pojille uni maittaa kun vaan peti on miellyttävä 🙂
Koiranelämää
Olen Vahtipoikien mammana saanut olla kesän vapaalla. Tätä etuoikeutta todella arvostan. Koirien seura ja mieltä ylentävä terveysvaikutus on kiistatta todistettu ja sen takana haluan minäkin seistä. Koira on varmasti parasta, mitä ihmisellä voi olla.
Lasilaakson lehmät ovat Toren 
mieleen – pelottavan suuria, mutta niin mielenkiintoisia! Molemminpuolista iloa, kun lehmät saavat laiduntaa vapaasi ja sekä suuret että pienet ihmiset voivat käydä niitä tervehtimässä – unohtamatta pieniä koiria!
Mökille olemme tänä kesänä ehtineet jo useita kertoja. Reilun parin tunnin automatka relataan, että perille päästyä jaksaa aloittaa kiihkeän kuoppien kaivamisen. Lassella ensimmäisen vartin kaivaminen vaihtuu loppuajan lepäilyksi – kuistilla lintujen laulussa on niin mukava nukkua! Mutta vedenalaiset oksat ja puut herättävät kuitenkin takuuvarmasti ja niinpä rantavaellukset ovatkin Lasselle erityisen mieluisia. Uusiin paikkoihin on aina jännittävää mennä kuten vaikkapa tutustua Luupään lenkkiin Leivonmäen kansallispuistossa, jonka kävimme juhannuksena kiertämässä.
Onni on osallistunut puutalkoisiin, mutta runsaan villieläinkannan vuoksi vapaana pitäminen on ollut äärimmäisen harvinaista herkkua. Peurat, joutsenet sekä lukuisat pieneläimet ja linnut voivat yllättäen herättää uinuvan metsästysvaiston ja siksi aidan sisäpuolella on turvallisempaa. Torelle lintujen tarkkailu on erityisen tärkeää.
Suuria muutoksia
Myös Vahtipojille kuten meille kaikille ovat suuria ilonaiheita aina olleet perheen yhteiset joulut, juhlat ja ruokahetket. Muutoksia on kuitenkin tulossa Aatoksen ja Sofian lähtiessä vuodeksi valtameren taakse sekä Tuulin ja Toren muutto länsinaapuriin.
Kuinka selviävämme, kun peräti yksi Vahtipojista lähtee ja tapaamiset luonnollisesti harvenevat? Onneksi erityisesti Onnille rakkaat Theo ja Milton jäävät Espooseen! Muutos on suuri ja ikävä tulee varmasti 🙁 Nyt nautimme kesän lämmöstä ja auringonpaisteesta – sanotaan, että eläimet elävät hetkessä ja sitä myös me kaikki yritämme tehdä! Sitä paitsi onhan meillä Skype …
