Viime kirjoituksestani on kulunut reilu vuosi. Tähän aikaa mahtuu niin paljon sekä suuria iloja että musertavaa surua. Surullisin uutinen on rakkaan vahtipoikamme Toren menehtyminen. Tore oli viikkoa aiemmin täyttänyt 13 vuotta. Syksyllä todettu sydänvika oli hallinnassa tarkalla lääkityksellä, mutta kunto vaikutti heikkenevän eikä rauhallinen ja iloinen Tore enää jaksanut samalla teholla ja temperamentilla liikkua. Kultainen sydän oli tehtävänsä tehnyt ja ainoaksi vaihtoehdoksi tuli saattaa Turreli sateenkaarisillalle.
Mutta Toren elämässä oli suurta iloa aivan loppuun saakka. Perhe muutti kesällä uuteen kotiinsa, josta oli mitä mainiointa vahtia kadullakulkijoita – aika usein kadulta pystyi bongaamaan jopa Onnin ja Leopoldin! Nämä ovat niitä samalla kylällä asumisen hyviä puolia! Perhe kasvoi helmikuussa pienellä ihmisveljellä, kaimallaan. Tore oli mukana hakemassa pienokaista kotiin ja sai tutustua tulokkaaseen ensi päivistä alkaen. Hän hoiti veljeään hellästi eikä ollut hetkeäkään mustasukkainen edes Onnille tai Leopoldille. Tore luotti sekä ihmisiin että omiin veljiinsä ja hän varmasti näki, että homma on hallinnassa.
Josefa Oberhofmeister eli Tore syntyi Inkoossa. Hän oli linkki Josefan poikien ja Arvocas-kennelistä tulleen Leopoldin välillä, nimittäin Toren isä oli Arvocas Reissumies. Emo puolestaan oli Lassen ja Onnin siskopuoli. Tore oli itsekin todellinen reissumies. Hän tuli perheeseen juhannusviikolla 2009. Samana syksynä Tuuli aloitti opinnot Turussa. Niinpä kaksikko matkusti junalla vuosien varrella kymmeniä ellei satoja kertoja Turun ja pääkaupunkiseudun väliä. Opintojen jälkeen koti vaihtui Helsingin Kallioon ja sieltä taas takaisin Espooseen. Kun Tuuli muutti Göteborgiin, lähti Tore itseoikeutetusti mukaan ja niin reissumiehen kulkuvälineiksi tulivat myös laivat.
Monenlaisia seikkailuja mahtui matkan varrelle. Kohtaaminen kyykäärmeen kanssa päättyi järkytyksestä huolimatta onnellisesti ja Tore palasi tippa pienessä käpälässään koko kahdensadan kilometrin mökkimatkan. Mopot ja muut pörisevät kulkuneuvot aiheuttivat suurta närkästystä jopa siinä määrin, että jäi itse sähköpotkulaudan töytäisemäksi. Velipoikien kanssa matkustettiin maalla ja merellä, kotimaassa ja ulkomailla. Autolla ja purjeilla. Mökillä, vaellusreiteillä, sienimetsissä, kaupunkien kaduilla – kaikkialla Tore ja muut reippaat vahtipoikamme ovat olleet mukana perheenjäseninä ja suuresti rakastettuina.
Jälleen kerran kiitämme Pirjoa kiltistä ja viisaasta pennusta, jonka huostaamme luotit. Lämpimät kiitoksemme myös Toren elämänmittaisesta hyvästä hoidosta Maaritille ja muulle Eläinlääkäriasema Arkin väelle sekä sydänterveydestä huolehtimisesta Tarulle Eläinklinikka Livetiin.
Surumme on suuri, ikävä käsittämättömän raskas. Jäljellä ovat kultaakin kalliimmat muistot ja kiitollisuus ihanista yhteisistä vuosista. Jotain pientä lohtua tähän pimeään tuo herkkä ajatus Lassesta veljeään vastassa.
