Rakkaiden vahtipoikiemme Lassen, Onnin ja Toren tuhkat on siroteltu Hartolan mökille kuusen ja kiven juureen. Ensimmäinen oma koiramme Siiri on haudattu samaan paikkaan 25 vuotta sitten.
Mökki oli Vahtipojille hyvin rakas. Erikoista oli, että muutoin kovin äänekkäät veljekset eivät haukkuneet mökillä lainkaan. Ilmeisesti ei tarvinnut, koska lintujen laulu ja metsän tuoksu oli niin mieluisaa – ei ollut ärsyttäviä kulkijoita eikä syytä riehaantua.
Kuistilla oli mukava lekotella auringon paisteessa ja syksymmällä sai nautiskella takkatulen ääressä. Metsässä oli jännittävää kulkea marjoja napsien. Joskus kokeilimme jopa jäljestystä peuransorkalla! Uimassa kävimme, mutta enempi soutelimme rannan tuntumassa. Kerran Lasse innostuessaan putosi veneestä ja Onnikin jouduttiin kahlaamaan takaisin rantaan, kun vesikoiranvaisto johdatti hänet sorsan perään. Toren seikkailuista pahin oli käärmeenpurema, josta onneksi selvittiin nopealla hoidolla. Mökki ja sen maasto on täynnä kauniita ja rakkaita muistoja.
Tämä on itseoikeutetusti se oikea paikka, jossa saimme saattaa Lassen, Onnin ja Toren yhteen – lopullisesti.
Kaikesta kiitollinen kotiväki
