Vahtipoikien päiväkävely suuntautua pääkaupunkiseudun monipuolisimpaan kansallispuistoon, Nuuksioon. Laumaan kuului kolmen vahtipojan lisäksi seitsemän ihmistä – siis aika iso revohka Onni-laumanvartijan vastuulla. Nimittäin Onnia katsellessa ei voi olla näkemättä raksutusta, joka kuuluu Onnin laskiessa sitä, että lauma on varmasti koossa. Ja jos ei ole, niin sitten vilkuillaan hätääntyneesti ympärille ja heittäydytään maahan makaamaan kunnes pääluku täsmää ja kaikki ovat mukana.
Toki tiesimme, että on Espoo-päivä, mutta sitä emme tienneet, että oli myös ensimmäinen Suomen luonnon päivä. Nuuksiossa, luontokeskus Haltiassa oli hieman aiemmin vietetty merkkipäivän päätapahtumaa. Liput liehuivat saloissa ja paikalla vilisi jos jonkinlaista kulkijaa. Kasvomaalattuja retkeilijöitä, turisteja, sienestäjiä, urheilijoita, lapsia, aikuisia ja vahtipoikien mielestä paras: hurmaava beagle-tyttö, joka oli kovin ystävällinen poikakolmikolle. Harmillisesti Haltian hienoon rakennukseen oli koirilta pääsy kielletty. Vuorotellen joku jäi poikien kanssa odottelemaan ulkopuolelle.
Suuntasimme reittimme Solvallan urheiluopiston sivuitse metsään. Valitsimme turvallisen ja hyvin opastetun 
Maahisenkierroksen – nimittäin laajaan metsään emme halunneet eksyä. Alkuun jouduimme kulkemaan urheilukentän laitaa vaikka sekin oli koirilta kielletty! Reitti oli vaihteleva ja siinä oli kivasti sekä ala- että ylämäkiä. Aurinko paistoi ihanasti ja näköalatasanteen upea maisema lähes huimasi – hieno on kotikaupunkimme!
Metsäreitti oli kiva ja innosti juoksemaan niin kovaa kuin vain hihna kaulassa pystyi. Vasta reitin lopusta löysimme metsäpuron, josta joimme raikasta vettä – sitä olisi tehnyt mieli jo aiemmin. Vesipisteen lisäksi kaipasimme roskista, jonne kakkapussin olisi voinut sujauttaa. Kaipa roskisten puuttumiselle on joku hyvä syy, tiedä häntä.
Parkkipaikalle päästyämme kaikki olivat tyytyväisiä. Lupasimme tulla toistekin eväiden kanssa ja ottaa omat vedet mukaan!
Vastaa