Olen Lasse, virallisesti Josefa Lasselasseliten.
Synnyin Inkoossa 11. kesäkuuta 2004 pentueeni pienimpänä. Perheeni etsi tyttöpentua, mutta hurmasin heidät pienellä koollani ja herttaiselle nimelläni sekä sillä, että nukuin isin rintaa vasten silloin, kun sisarukseni söivät ja telmivät.
Jätin pentueeni ensimmäisenä ja muutin Espooseen keskelle remonttia. Väsymykseni kaikkosi, kun huomasin kuinka paljon vahtimista Hansatiellä on: junia, busseja, nuorisoa, mummoja, spurguja, lastenvaunuja ja PALJON koiria – siinä riittää työsarkaa!
Olen kaveri kaikkien kanssa enkä lainkaan tykkää, jos joku aikoo lähteä. Siitä seuraa hälytys. Rakastan autoilua ja kaikkea veteen liittyvää – en kuitenkaan pidä suihkusta… Olen aina valmiina lähtöön ja olenkin jo matkustanut sekä maalla, merellä että taivaalla.
Kolme vuotta olin perheemme ainoa nelijalkainen. Sitten luoksemme muutti velipuoleni Onni. Hänestä tuli vahtikaverini sekä personal trainerini. Olin näet muutamaa viikkoa aiemmin selvinnyt vaikeasta halvauksesta – suuri kiitos ja kunnia siitä Pidingiin eläinklinikka Staufeneck:iin. Elämäni oli tuolloin todella partakarvan varassa.
Onnin kanssa leikimme ja lenkkeilimme. Opetin Onnille vahtimisen ja nopean reagoinnin taidon. Pitkät, yksinäiset päivät muuttuivat mukaviksi, kun sain kaverin. Vahtivelvollisuuskin ikään kuin puoliintui.
Vastaa