Kesäkuussa synttäreiden pyörteissä
Pitkän ja synkeän kevään jälkeen tupsahti kesä upeana ja aurinkoisena. Märässä ja kosteassa talsiminen vaihtui mukaviin kävelyretkiin lähiluonnossa ja lekotteluun oman pihan aitauksessa. Pieni Leo on kasvanut täyteen pituusmittaansa ja myös pentuturkki on jäänyt Ullacon Karvaamoon. Muutosta ja kasvamista näkyy ulkomuodon lisäksi pienissä asioissa – on oppi mennyt ainakin jossain kohdin perille!
Lassen mittariin tuli 11.6. täydet 16 vuotta! Suuri saavutus pienelle sankarille, mutta niinhän me olemme todenneet, että Lasse on sitkeä sissi vaikkakin pieni ja hento kuten vuonna 2007 tohtori Thomas Gödden sanoin ”so fragile”. Lassen päivät ovat verkkaisia – paljon unta, lyhyitä lenkkejä ja välillä jopa reippaita juoksuspurtteja. Mieli on iloinen ja silmät kirkkaat 🙂
Onni saavutti 9.6. kunnioitettavan 13-vuoden iän. Onnin meno ei ole juurikaan muuttunut, vaan askel on edelleen reipas ja vahva. Pienen leikkikaverin saaminen kurkutettavaksi on piristänyt Onnia silminnähden. Vauhtia ja todellakin vaarallisia tilanteita riittää pitkin päivää! Yleensä Leo vikkelästi edellä ja Onni täysillä perässä.
Onnellista arkea
Näin kesä jatkui, mökkireissuja, metsäretkiä, lyhyitä purjehduksia ja paljon yhdessäoloa. Jos korona-ajasta voi jotain hyvää keksiä, niin se on se, kun voi etätyöpäivätkin viettää muutaman metrin päässä rakkaista kavereista.
Syyssateiden koittaessa lenkkeily väheni. Lasselle riitti pienet pyrähdykset kadulla ja talon nurkalla. Myös Onni alkoi vastustaa kävelyä kurassa ja viileässä. Vain pieni Leopold innostui reippailusta. Sen sijaan sisäurheilua kaikki harrastivat aktiivisesti: Lasse tallustelemalla huoneesta toiseen, Onni ja Leo painimalla hurjasti ja juoksemalla kilpaa taloa päästä päähän.
Lassen askel hidastui, mutta ruokahalu parani, uni maistui ja päivittäiset toiminnot sujuivat muitta mutkitta. Sydäntutkimuksen mukaan Lassen kunto oli oletettua parempi ja lääkkeitä voitiin vähentää. Samanaikaisesti huomasimme Onnin kuulon heikentyneen – no onhan hänelläkin jo ikää.
Se pelätty päivä
Ensimmäinen adventtisunnuntai oli rauhaisa. Lyhyitä lenkkejä, hyvää ruokaa ja lämpöisissä sisätiloissa oleskelua. Nukuimme hyvin, vaikka halusin niin kovasti silitellä iäkästä nukkumakaveriani. Omaa pahaa oloa oli jatkunut jo pitkään – kai se oli pelkoa väistämättömästä.
Maanantaiaamuna kaikki olivat virkeitä. Syötiin, ulkoiltiin ja kaikki kolme nukkuivat tiiviisti yhdessä koko päivän. Illansuun ulkoilun jälkeen Lassen kunto romahti: hän jäi makaamaan puolitiedottomana. Saimme Arkin omalääkärin Maarit Koiviston kiinni ja pääsimme vastaanotolle yliajalla. Maaritin asiantuntemuksen mukaan jokin tukos oli vienyt Lassen tietoisuuden rajan yli ja ainoa apu oli enää auttaa urhea Lasse sateenkaarisillalle. Tämä on niitä elämän ehdottomasti vaikeimpia paikkoja, niin järkyttävää ja niin lopullista.
Lasse lähti kirjaimellisesti saappaat jalassa. Urheana ja sisukkaana Lasse oli selvinnyt vaikeasta halvauksesta leikkauksineen, monista pienistä vaivoista ja operaatioista. Hän oli ilonamme uskomattoman pitkän ajan ja vielä olisimme halunneet upeaa senioriherraa palvella, hoitaa, huoltaa ja rakastaa. Mutta onneksi voimme rakastaa pientä perheenjäsentämme oman aikamme loppuun saakka. Vaikka osa itsestä lähti mukana, on suuri ilo tuntea, että Lasse on nyt tuikkiva tähti taivaalla muiden upeiden koirien joukossa – kiitos rakas Lasse kaikesta, teit meistä parempia ihmisiä – sinua ei kukaan voi korvata.
Lämmin kiitoksemme Maaritille Arkkiin, Tarulle Livetiin ja kolmetoista vuotta sitten vaikean, mutta onnistuneen selkäleikkauksen tehneelle Dr Thomas Göddelle Pidingiin. Lämmin kiitoksemme myös kaikille kylän koirille ja väelle, ystäville, sukulaisille ja perheenjäsenille, jotka ovat yhdessä kanssamme iloinneet Lassen lapsuudesta, aikuisuudesta ja vanhuuden päivistä.
Lasse oli pentueensa pienin, mutta lähti ensimmäisenä synnyinkodistaan. Hän eli pentueensa vanhimmaksi ja lähti viimeisenä sateenkaarisillalle.
Josefa Lasselasseliten 11.6.2004 – 30.11.2020
Vastaa